tiistai 1. elokuuta 2017

Sotaa ja kurjuutta eli heinäkuun luetut, osa 1/2

Vitsit että olen nauttinut siitä, että nyt kesällä on ehtinyt lukea oikein urakalla! Heinäkuussa tuli luettua kuusi kirjaa, mikä on saman verran kuin koko viime vuonna yhteensä. Kyseiset kirjat edustivat melkein kaikkea sitä, mistä ylipäätään tykkään lukea: sotaa, kurjuutta ja tyttökirjahömppää. Tässä postauksessa esittelen ekan satsin lukemistani kirjoista!


Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Arvosana: 3/5

Tämän esikoisromaanin aihe, suomalaiset SS-vapaaehtoispataljoonassa, kiinnosti itseäni kovasti. Tarinassa liikutaan vuoroin pataljoonaan värväytyneen Antin menneisyydessä ja nykyisyydessä. Sekä sodan että muistisairauden kuvaus oli uskottavaa, ja lisäksi kirjassa käsiteltiin hienosti esimerkiksi syyllisyyttä, moraalia ja sodanjälkeiseen elämään sopeutumista.

Linturin teksti oli minulle kuitenkin turhan tiivistettyä: kerronta on hiottu niin minimalistiseksi, että tarinaan on vaikea päästä sisälle. Olisin kaivannut enemmän kerrontaa, dialogia tai jotain muuta tarttumapintaa, jotta olisin kunnolla voinut kiinnostua juonesta tai samastua henkilöihin. Nyt lukukokemus jäi melko pintapuoliseksi.


Nevil Shute: On the Beach
Arvosana: 3½ /5

Sir Elwoodin hiljaisten värien kappale Viimeisellä rannalla on koskettanut minua kovasti, joten kun kuulin, että biisi on saanut inspiraationsa samannimisestä kirjasta, oli tuo kirja totta kai haettava heti kirjastosta! Nimestään huolimatta On The Beach ei ole ehkä lepposinta rantatuolilukemista, sillä vuonna 1957 ilmestynyt kirja sijoittuu ydinsodan jälkeiseen maailmaan, jossa joukko australialaisia odottelee tappavan ydinlaskeuman saapumista.

Kirjassa käydään sukellusveneellä kartoittamassa jo tuhoutuneita alueita, mutta seikkailujen sijaan kirjassa keskitytään kuvaamaan sitä, miten ihmiset toimivat väistämättömän lopun ollessa edessä. Siinä Shute onnistuukin hyvin, mutta juonellisesti kirjassa ei erottunut kovin suuria huippuja tai laskuja.

Ilmari Kianto: Punainen viiva
Arvosana: 2½ /5

Punaisen viivan luin vähän puoliväkisin läpi, mutta onpahan taas yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikko vähemmän luettavana. Poliittisen historian opiskelijalle aihe sinänsä oli kiinnostava - Suomen ensimmäiset yleiset ja yhtäläiset eduskuntavaalit ja sosialidemokratian tulo syrjäkylälle - mutta kerronta ei oikein napannut. Kieli tuntui vaikealta eikä 200 sivussa muuta tuntunut olevankaan kuin kurjuutta kurjuuden perään.
---
Tässäpä oli heinäkuun eka kirjasatsi! Ja ei hätää, kakkospostauksessa ei olla ihan näin synkeissä tunnelmissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti