keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Fuksivuosi, täältä tullaan (taas)!

Ensi vuonna olen taas fuksi! Jännitys lopputuloksesta säilyi aivan viime hetkiin asti, joten kun Opintopolun sivut päivittyivät ja ruudussa luki sana HYVÄKSYTTY, oli pakko pomppia ja kiljua ääneen ilosta ja hämmästyksestä.

Samalla on vähän syyllinen olo, kun vie opiskelupaikan joltain, jolla sellaista ei kenties ole vielä ollenkaan. Hassulla tavalla tämä tilanne tuntuu tuomittavammalta kuin se, että eroaisin aiemmasta koulupaikastani - ihan kuin molempien koulutusten loppuun käyminen olisi tuomittavampaa kuin se, että jättää aiemman tutkinnon kesken. Koitan kuitenkin pyristellä omista ajatuksistani eroon - tämä on juttu, mitä haluan. Tästä olen salaa haaveillut jo viime syksystä asti. Tämän vuoksi suoritin ensimmäisenä vuonna paljon noppia enkä hakenut tutoriksi.


Ensi elokuussa osallistun taas fuksina fuksiviikolle, tosin tällä kertaa tiedän jo nyt, mitä tuleman pitää. Ensi vuonna suoritan sekä kauppatieteen että valtiotieteiden kandidaatin opintoja ja todennäköisesti ilmoittaudun harvemmin vapaaehtoiseksi kaiken maailman nakkihommiin. Ehkä viiden vuoden päästä olen sekä KTM että VTM. Opintojen käytännön yhteensovittamisen miettimisen hoidan sitten myöhemmin - tällä hetkellä murheenani on lähinnä se, miten yhdistää kahdet täysin samanväriset haalarit.


Kun kahtena peräkkäisenä vuonna pääsee sisään haluaamaansa yliopistokoulutukseen, tulee kieltämättä aika hyvä fiilis - sellainen, että mä pystyn mihin vaan kunhan vain yritän tarpeeksi. Mun hakukohteissa kaikki onkin onneksi ollut kiinni vain omasta valmistautumisesta, ei vaikkapa haastattelusta tai jostakin esseevastausta vaikeammin arvioitavasta hengentuotteesta.

Olen iloinen siitä, että jahkailun sijaan uskalsin ottaa riskejä. Olen vähän peloissani siitä, millainen työmäärä mulla tulee jatkossa olemaan. Olen kiitollinen siitä, että mulla on aivan superihania ja tsemppaavia ystäviä. Olette ihania, kaikki. <3

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lomafiiliksissä



Heippa pitkästä aikaa! Vietin juuri 10 päivää reissussa ja on kyllä hassua, miten noin lyhyt rundikin voi tuoda autenttisen reppureissufiiliksen. Kotiin palatessa oma kämppä tuoksuu hetken vieraalta ja tuntuu hassulta purkaa tavaroita kaappeihin, kun on jo tottunut putkikassielämään. Kotona mua odotti oma tiskivuori, kuihtuvat huonekasvi ja kaikki muut unohdetut velvollisuudet. 


Juhannus vierähti Mäntyharjussa kavereiden kanssa mökkeillen, ja se oli heittämällä paras juhannus moneen vuoteen! Nyt pari viikkoa kuluu taas ihan kotona Turussa.  Tulevalla viikolla tulee muuten yhteishaun tulokset, joita odotan suurella jännityksellä. Mitä enemmän aikaa pääsykokeista on, sitä varmemmin uskon, etten tule pääsemään sisään ja sitä enemmän toivon, että olisin fiilikseni kanssa väärässä. Meni miten meni, perjantaina sen viimeistään tietää!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Onnistuneita ompeluprojekteja

Mulle tulee käsityöinnostus aina vähän kausittain, ja sellainen kausi on meneillään just nyt. Viime kesänä virkkasin ja syksyllä neuloin, tällä kertaa taas tekee ihan hurjana mieli ommella! Pari päivää onkin vierähtänyt käsityölehtiä lukien ja kaavoja piirrellen. 
 
Ennen kuin pääsen toteuttamaan uusia projekteja, ajattelin esitellä vuosien varrelta sellaisia ompeluksia, joihin olen kulloinkin ollut tyytyväinen.


7. luokalla lainasin kirjastosta pehmolelukirjan, jonka nimen olen jo unohtanut ja jota en enää ole löytänyt mistään. Siinä oli ihania kaavoja, joiden pohjalta syntyi mm. tämä ankka nimeltään Elmeri! Käsinompelujälki on tässä vähän mitä on, mutta silti Elmeri on pipossa ja huivissaan edelleen hirmu suloisen näköinen. 


Ei ehkä uskoisi, mutta nämä kasiluokalla tehdyt farkut olivat aikoinaan mun suuri ylpeydenaihe, joista sain parhaan käsityöarvosanani (9½) ja joita pari kaveriakin ihasteli. Näin jälkikäteen tekisin toki monta asiaa toisin (esim. taskut ja vyötärölenkit), mutta tuolloin tunsin todella ylittäneeni itseni! Koulun käsityötunneilla oli muutenkin kauhean vaikea tehdä mitään kivaa, kun ei ollut samalla tavalla aikaa selailla lehtiä tai osaamista kaavojen muokkailuun. (Yritin muuten sovittaa näitä farkkuja päälle, mutta mun kroppa olikin muuttunut aika lailla sitten 14 ikävuoden...)


Tähän mekkoon olen aika lailla tyytyväinen edelleen! Lisäksi se ihme kyllä mahtuu edelleen päälle. Materiaalina oli kierrätyskeskuksesta ostetut verhot, joihin oli haalistunut ikkunan mentävä kohta - värieron huomaa ylläolevasta kuvasta. Tästä tulikin lukion kuviskurssille kierrätysaiheinen työ, ja pidin tätä tuolloin yo-juhlassakin. Tämän mekon valmistuessa ompelun perusjutut alkoivat olla jo sen verran hanskassa, ettei niistä koitunut enää ongelmia.

Kettupukuun sain idean kangaskaupassa viikkoa ennen penkkareita, ja se valmistui myöhään penkkareita edeltävänä iltana. Suunnittelin puvun alusta alkaen itse, ja olen erityisen ylpeä kettuhatusta! Kettupuku on palvellut sittemmin yliopistossa sillis- ja sitsiasuna, ja palvelee varmaan jatkossakin vielä monta monta kertaa. (Lisää kuvia asusta mm. täällä ja täällä!)

Siinä oli pikainen läpileikkaus mun ompelu-uraani ja sen kohokohtiin! Toivottavasti pääsen pian esittelemään uusia valmiita projekteja - mulla on nimittäin pitkästä aikaa aivan hulluna ideoita, jotka haluaisin toteuttaa!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kotikulmilla

Vitsit miten kivalta tuntuukaan välillä vaihtaa maisemia ja identiteettiään. Viime viikonlopun ajan olin taas mäntyharjulainen nuori, en turkulainen yliopisto-opiskelija. Nautin joka hetkestä - kaikki oli jotenkin niin tuttua ja vanhaa, että se oli lohdullista vaihtelua sen jälkeen, kun viimeiset pari vuotta ovat olleet pitkälti muutoksesta toiseen sopeutumista.


Parin päivän aikana tuli taas tehtyä monta eri juttua, joita olen kaivannut toisella puolen Suomea, ja nähtyä tuttuja taas ihan liian pitkästä aikaa. Nyt kotiin palatessa on ollut jotenkin superonnellinen ja vapautunut olo. Onneksi seuraavaa visiittiä ei tarvitse odottaa enää toista puolta vuotta, vaan pääsen kotikonnuille taas parin viikon päästä!