sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tuplamaisteriksi?

Mulla on jälleen pääsykoekevät. Haen Turun yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan lukemaan politiikan tutkimusta. Tarkoituksenani on jatkaa opiskelua kauppakorkeakoulussa ja suorittaa siis sekä KTM että VTM, mikäli sisään pääsen.

Olen pyöritellyt ajatusta toisesta tutkinnosta syksystä asti. Olen selaillut opinto-oppaita, puhunut ohimennen hakemisen mahdollisuudesta ja sysännyt ajatuksen välillä kokonaan pois mielestä. Kun yhteishaku sitten oli päättymässä, totesin, että nyt on joko haettava tai jätettävä hakematta. Tiesin, että jälkimmäinen vaihtoehto kaduttaisi, joten lainasin kirjastosta pääsykoekirjat, aloin lukemaan niitä läpi ja tein yhteishaunkin, ihan vain varmuuden vuoksi.

Nyt olen kaikessa hiljaisuudessa lukenut reilun kuukauden pääsykokeisiin ja vaikka fiilikset alkuun heittelivätkin aika paljon, olen hakemassa ihan tosissani.


Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että olisin pettynyt kauppikseen - tarkoitan edelleen kaikkea, mitä kirjoitin esim. täällä. Kuitenkin kun keväällä omaa pääainetta ei tuntunut vieläkään löytyvän, heräsi sellainen fiilis, että haluaisin opiskella tässä rinnalla jotain muutakin. Tiedän niin monta tapausta, joissa valmistumisen kynnyksellä oma alavalinta alkaa epäilyttää, että mieluummin epäilen ja opiskelen toisen tutkinnon jo nyt kuin vietän maisterintutkinnon jälkeen seuraavatkin viisi vuotta koulunpenkillä.

Yhteiskuntatieteet ovat kiinnostaneet mua aina enemmän kuin kauppisjutut, joten tuntuu luontevalta ajatukselta hakea lukemaan niitä - joskin syksyllä pyörittelin paljon myös ajatusta oikeustieteellisestä. (Totta kai muita aineita voi lukea sivuaineenakin, mutta tällä hetkellä luen mieluummin toisen tutkinnon kuin paisutan vanhaani.) En tiedä vielä tarkalleen, mitä haluan tehdä isona, tällä hetkellä kiinnostaa enemmän sellaiset jutut, joihin VTM avaa paremmin ovia. Ja vähäisin tekijä hakuvalintani kannalta tuskin lienee sekään, että P-klubi ja klubilaiset ovat ihan hemmetin kivoja.


Voi olla, etten pääse nyt sisälle. Se voi olla jopa helpotuskin, ja sitten keskityn täysillä kauppatieteen tutkintooni enkä hae enää uudestaan, ja pidän myöhemmin koko ajatusta parikymppisen Julian eksistentiaalikriisin oireena. Voi myös olla, että pääsen. Sitten suoritan molemmat tutkinnot, saan ehkä burnoutin ja vietän puoli vuotta Goalla kasaamassa itseäni kokoon ja valmistun. Tai voi olla, että jompikumpi jääkin kesken tai ei enää kiinnostakaan, mutta sekin on vain elämää. Kyllä sen näkee sitten.

Tällä hetkellä ajatus tuplatutkinnosta tuntuu musta oikeimmalta. Tärkeintä mulle on, etten jää jossittelemaan ja harmittelemaan asioita, joita olisin voinut tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti