torstai 26. helmikuuta 2015

Kiinalainen uusi vuosi ja kiinalaista reissukuumetta


Käytiin juhlimassa kiinalaista uutta vuotta, josta nämä kuvat arvatenkin ovat! Porukkaa oli enemmän kuin Lasipalatsinaukio olisi pystynyt vetämään, mutta jonotettiin silti sitkeästi kevätrullien ja bao zien äärelle. Kolmesti.

Kiinasta puheenollen: enää reilut pari viikkoa, ja meikäläinen on Pekingissä! Tuntuu ihan hurjalta ajatella sitä, vaikka tätä reissua on odotettu syksystä asti. Stressitaso on ollut aika korkealla, kiitos koulujuttujen, jotka pitäisi ennen matkaa hoitaa alta pois. En kuitenkaan malta odottaa sitä, että pääsee pariksi viikoksi hengähtämään toiselle puolelle maailmaa huipputyyppien kanssa!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Nostalgiaa: 2010-2012

En voi näköjään kiinnittää ulkoista kovalevyä koneeseen alkamatta selailemaan vanhoja kuvia. Tässä olisi muutama foto vuosilta 2010-2012.
Kaiholla muistelen sitä, kun olkapäät mahtuivat vielä tuohon lempparipuhvipaitaan, ja ekan kuvan hiukset houkuttelevat edelleen... Näin sivumennen sanoen on muuten kohtalon ivaa, että meikäläisen kasvoilla murrosikä alkoi vasta täysi-ikäisyyden jälkeen. Kiva hei nyt parikymppisenä kärsiä punakirjavasta näppylänaamasta.

On kuitenkin asioita, joita en tosiaan kaipaa. Hermoilin ihan turhista asioista ja kärsin hiuskriiseistä järjettömän usein (sori kamut, kun jouduitte kuuntelemaan). Myös näissäkin kuvissa esiintyvät vinot, toispuoleiset hymyt jätän kernaasti menneisyyteen! Oikeastaan vasta blogin myötä opin hymyilemään kunnolla kuvissa, kun kyllästyin siihen "miksi sun pitää aina pelleillä kuvissa..."-kommenttivyöryyn :-D Oi mitä muistoja!!

Muistaako kukaan T-banan -aikoja?

torstai 19. helmikuuta 2015

Alkuvuoden luetut

Riikka Pulkkinen: Totta 
Tästä kirjasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Etenkin aluksi kirjan nokkelia kielikuvia vilisevä kirjoitustyyli ärsytti suunnattomasti, eikä teemakaan - läheisen tekemä kuolema - oikein puhutellut meikäläistä, ainakaan yhdistettynä kirjan jatkuvan melankoliseen tunnelmaan. Henkilöhahmotkin tuntuivat kaikki samanlaisilta - korkeasti koulutetuilta ja vakavilta - mutta alkoivat kuitenkin kiinnostaa. Huomasin pohtivani usein sitä, miten kirjassa lopulta käy. Vaikka kirjasta tavallaan pidinkin, pohjimmainen fiilis tästä oli lähinnä ärsytys.
David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä (The Thousand Autumns of Jacob de Zoet)
Mitchellin romaani sijoittuu 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen, hollantilaisten kauppa-asemalle sulkeutuneessa Japanissa. Kirjan nimihenkilö, Jacob de Zoet, on kauppa-aseman uusi oikeudentuntoinen virkamies, jonka tarkoituksena on saada aseman talous kuntoon. Ennen pitkää de Zoet joutuu kuitenkin huomaamaan, että on joutunut keskelle likaista valtapeliä ja kaiken päätteeksi rakastunut japanilaiseen naiseen.

Mitchell on tehnyt huolellista työtä perehtyessään 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen, ja on onnistunut luomaan maailmastaan rikkaan ja yksityiskohtaisen. Myös kerronta on sujuvaa ja hahmot eläviä. Kuitenkin jotain tästä silti tuntui puuttuvan - ehkä sellainen wau-efekti, joka Pilvikartastossa oli.


W. Somerset Maugham: Kirjava huntu (The Painted Veil)
Tämäkin kirja sijoittuu Aasiaan, tosin Japanin sijasta Kiinaan, eikä tällä ja edellisellä kirjalla ole juuri muuta yhteistä kuin kantotuolit. 

Kirjava huntu on nuoren naisen kehityskertomus. Päähenkilö, Kitty Fane, on jättänyt lontoolaiset seurapiirit ja muuttanut Kiinaan avioiduttuaan miehen kanssa, jota ei rakasta. Kirjassa seurataan Kittyn kasvua ja kamppailua omien heikkouksiensa kanssa. Kirja on ehkä hieman kulunut 90 vuodessa, mutta se on sympaattisella tavalla kuin lapsuudessani ahmimieni tyttökirjojen aikuistunut versio. (Ehkä eniten siksi yllätyinkin, kun sain selville, että kirjan onkin kirjoittanut mies...!)

maanantai 16. helmikuuta 2015

Korallinpunaoranssia

Näihin kuviin tiivistyy varmaan kaikki, mistä tykkään pukeutumisessa juuri nyt: kauluspaidat, lempparineule, rannekellot ja farkut.

Tällä hetkellä viettelen itsenäisen opiskelun viikkoa aka hiihtolomaa, ja tähän mennessä on tullut ainakin syötyä hyvin (olen vetänyt parin viikon sisään niin paljon kokolihaa, että hävettäisi myöntää, ellei ruoka olisi ollut törkeän hyvää), ja saman linjan ajattelin pitää koko loppuviikon ajan. Odotan jo malttamattomana kiinalaisen uuden vuoden ruokakojuja... :-D Hyvää hiihtolomaa kaikille muillekin sitä viettäville!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Runebergeista, burgereista ja juhlaherkuista

Moikka! Tässä viimeisen viikon aikana olen syönyt niin hyvin, että olen edelleenkin ihan fiiliksissä.

Poikaystävä täytti vuosia lauantaina, ja juhlistettiin sitä pienellä porukalla tekemällä alusta alkaen itse burgereita ja runebergintorttuja. (Tortuista tuli vähän Pinnacle-kivimöhkäleiden näköisiä, mutta oli ehkä parhaat syömäni tortut, vaikka itse sanonkin.)
Leivoin sämpylät ihan itte! Tuli kyllä ihan just eikä melkein, vaikka yleensä olenkin aikamoinen huithapeli. Ja itse burgerit oli totta kai tajuttoman hyviä! (Ja on syytä ollakin, kun niiden takia ravattiin kolmessa ruokakaupassa etsimässä pihvitomaatteja ja kannettiin kotiin neljä kassillista safkaa :-D)
On kyllä harmi, että runebergintorttuja saa vain kerran vuodessa! Viime vuonna missasin ulkomailla ollessani niin jouluherkut, runebergintortut, laskiaispullat ja pääsiäisruoatkin, ja vakuutin silloin, että tänä vuonna syön niitä sitten kahden edestä. Aika hyvin se on tähän mennessä sujunutkin, heh.