keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu

Muistan, miten oudolta tuntui istua lentokoneessa vuosi sitten, kun Iida nukkui vieressäni ja mieleeni alkoi vasta todella iskostua tieto siitä, etten tulisi palaamaan Suomeen yli puoleen vuoteen. 

Seuraavien parin kuukauden aikana me Iidan kanssa kierrettiin lukemattomia temppeleitä, eksyttiin Loi Kratong- juhlaan ja Bangkokin mielenosoituksiin, syötiin käsittämättömän hyvää ja halpaa ruokaa, traumatisoiduttiin Vang Viengin luolassa, voitiin huonosti Laosin busseissa ja Vietnamin yöjunissa. Me luettiin enemmän kirjoja kuin aikoihin, kehiteltiin mielettömän paljon inside-juttuja, chillailtiin rannoilla, käytiin elokuvissa ja lopulta lähdettiin eri teitä takaisin - Iida Suomeen ja minä Australiaan. 

Edelleen olen vain niin onnellinen siitä, että tuli lähdettyä maailmalle silloin kun siihen oli mahdollisuus. Nyt jo alkaa tuntua siltä, että täytyisi kiireen vilkkaa vähintäänkin aloittaa asuntosäästäminen ja vakiinnuttaa elämäntilanteensa. Aasiaan on kyllä kova polte päästä takaisin, mutta onneksi maaliskuuhun ja Kiinan-opintomatkaan ei ole enää kamalan pitkä aika!

torstai 13. marraskuuta 2014

Luettuja


David Mitchell: Pilvikartasto (Cloud Atlas)
En tiedä miten olen välttynyt siltä, mutta en ollut kuullut Pilvikartastosta ennen kuin poikaystäväni iski kirjan käteeni ja käski lukemaan. En ole aikoihin lukenut näin paksua (yli 600-sivuista) romaania ja tämäkin olisi varmaan hyvin voinut jäädä kesken, ellen olisi tiennyt voivani luottaa kirjamakujemme yhteneväisyyteen.

Pilvikartasto on kekseliäästi rakennettu ja koostuu kuudesta ajallisesti ja näennäisesti irrallisesta kertomuksesta, jotka kuitenkin jollain tapaa nivoutuvat toisiinsa. Jokainen osatarina vaatii alkaessaan enemmän tai vähemmän ponnisteluja, jotta henkilöistä ja tapahtumista saa otteen, mutta toisaalta juuri tarinoiden sisään uppoaminen on iso osa lukemisen viehätystä. Lisäksi pidin siitä, miten Mitchell on onnistunut rakentamaan ajallisia ja tyylillisiä eroja jo pelkästään kielen keinoilla.

Parasta antia oli erityisesti lähitulevaisuuden kuvaus Sonmin osuudessa. Kirja tarjoaa yllätyksiä ja herättää kysymyksiä, joihin haluaisi heti saada vastauksen. Odotukset myös lunastetaan lopussa melko hyvin, vaikka ehkä jotain olisin kaivannut lisää. Kirja käsittelee kuitenkin hienosti sellaisia teemoja kuin ihmisyys ja yhdenvertaisuus. Siksi harmittikin vähän, kun elokuvaversiossa näiden teemojen yläpuolelle oli nostettu rakkaustarinat - osin melko keinotekoisen tuntuisesti.

Bernard Schlink: Lukija (Der Vorleser)
Tämän kirjan luin välipalana edellisen järkäleen jälkeen. Schlinkin romaani kertoo koulupojan ja keski-ikäisen naisen suhteesta vuosikymmenten takaisessa Saksassa. Itse lukukokemus oli hyvin miellyttävä, sillä kirja on ohut ja luvut ovat lyhyitä. Tarina pysyy tämän vuoksi hyvin hallittuna ja tiukasti aiheessaan, mutta ote on surumielinen ja pohdiskeleva.

Nopealukuisuudestaan huolimatta kirja tarjoaa ajateltavaa, ja kuvaus kahden ihmisen väleistä ja vaikutuksista toisiinsa on hienosti rakennettu.

torstai 6. marraskuuta 2014

Jäähyväiset teinivuosille

Mulla olisi kirjoitettavana tuhat ja sata luentopäiväkirjaa ja harjoitustyötä ja vaikka mitä hommaa, mutta kummasti juuri niinä hetkinä alkaa aina blogin päivittäminen kiinnostaa.

Parin päivän päästä täytän 20 vuotta, ja kaverien ikäkriiseilyt läpikäyneenä olen jo aika tottunut koko ajatukseen. Mutta vaikka teinivuodet ovatkin kohta jo ohitse, musta tuntuu että aikuiseksi kasvamisen sijaan olen taantunut - siinä missä kesällä pidin itseäni työssäkäyvänä, yksin asuvana vastuullisena ihmisenä, olen nyt enemmänkin raikuliopiskelija, joka juhlii joka viikko ja asuu 25 nuoren kommuunissa. Aika ihana elämänvaihe tämä kuitenkin on. Ja 20-vuotiaanakin on ihan okei olla vielä vähän tuuliajolla.