keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Saara (ja onnellisuuden yliannostus)

Viikko sitten kävin suloisen Saaran kanssa kuvailemassa vähän metsässä! Saara on kyllä hirmu hyvä niin kameran takana kuin edessäkin - samaa ei voi valitettavasti sanoa meikäläisestä, hahaha. (Saaran postaus löytyy muuten tästä!)

Olen viimeisen viikon ajan ollut niin ratkionnellinen, että melkein pelottaa. Syypäinä ovat kaikki ihanat hetket, tiedättehän - veneretki eväineen vastarannalle, niin paljon kivoja ihmisiä, onnistunut kasvisruokakokeilu, kolme kuppia teetä iltaisin kynttilänvalossa, metsäteiden pyöräilyä, uintia, lukemista, parvekkeella nukuttuja öitä... Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin. Tänään oli niin hyvä fiilis, että kassalla ollessani meinasin purskahtaa nauruun. Ja niin vähän taisinkin.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lähiötytön landehaaveita

Viikko sitten käväisin Outokummussa moikkaamassa sukulaisia, jotka olen nähnyt vain kerran kahdeksan vuotta sitten. Silloin olin 10-vuotias lähiöiden kasvatti, jolle kyyn luikertelu takapihan ryteikössä, hiekkatiet ja junan ikkunasta nähnyt ränsistyneet ladot olivat ihan mielettömän siistejä juttuja.

Nyt lähinnä huvitti se, että olen asunut samankokoisessa kunnassa jo kuusi vuotta ja valaisemattomat tiet ja joukkoliikenteen puute ovat mulle arkipäivää, eivät barbaariuden merkki. Ja ai vitsit, miten rakastankaan maaseutua! Itse asiassa fiilistelen sitä nyt niin paljon, etten muuta oikeastaan elämältäni kaipaisikaan kuin mummonmökkiä metsätien päästä ja iltauinteja omalta laiturilta. Ei mua mitkään opiskelijaelämät ja kaupungin vilinä enää niin houkutakaan, haha... Mutta kun on viettänyt viimeiset puoli vuotta ensin ahtaassa ja meluisessa Aasiassa ja sitten perhe-elämää Australiassa, mun haaveet on kai ihan ymmärrettäviä?

maanantai 14. heinäkuuta 2014

"Mitä sinä tahdot minusta?" minä huudan

ja peitän korvani etten kuulisi vastausta. 

"Miksi mä teen tän itselleni", mä kysyn itseltäni kovin usein.

Miksi mä ajan itseni tilanteisiin, joissa väistämättä nolaan itseni. Sanon jotain harkitsematonta. Jätän asioita tekemättä vaikka tiedän, miten vähän vaivaa ne vaativat. Kehitän itselleni huolia silloinkin, kun niitä ei ole. Turrutan mieleni tietokoneella, vaikka haluaisin piirtää sarjakuvia.

Niin, en mä osaa vastata. Mutta hei, täällä on aika kaunista.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Viime aikoina...

...olen teippaillut seinille vanhoja Demi-julisteita ja lehtikuvia ja hamstrannut kirppikseltä kasan kirjoja hetken mielijohteesta. Olen myös syönyt tolkuttomasti puuroa ja viivytellyt kampaaja-ajan varaamista ja lukenut paljon Hesaria.

Iltaisin selailen kuumeisesti ammatteja ja koulutusaloja ja yritän keksiä elämälleni suuntaa. Ongelma ei ole se, ettei mikään kiinnostaisi - tavallaan voisin kuvitella itseni niin monenlaisessa eri jutussa eikä mikään erotu muita kirkkaampana. Ääh. Välillä olisi ihan kiva kurkata kristallipalloon ja saada valmiit vastaukset.