maanantai 24. helmikuuta 2014

Syvimmät salaisuuteni (eli 11 faktaa ja vähän muutakin)

Mulle annettiin jo hyvän aikaa sitten tämä monesta blogista tuttu 11 kysymystä -haaste (kiitos Medeia!). Sen toteuttamisessa menikin vähän pidempi tovi kuin olin ajatellut, mutta tässä se tulisi viimeinkin! Sen verran ajattelin oikaista, etten jaksa keksiä enää uusia kysymyksiä tai haastaa ketään, kun oli jo muutenkin työläs ja pitkä haaste :-D Kuvituksena toimii parit Australian-otokset!
11 FAKTAA MINUSTA
1. En ole ääripäiden ihminen. Näen asiat mieluummin harmaasävyisinä kuin mustavalkoisina, ja jopa ystäväkirjojen lempiväri- ja suosikkiartisti -kohdat olen täyttänyt aina vähän kieli poskella. Aika usein koen olevani niin ympäripyöreä tyyppi, etten edes tunne omaa itseäni. (Mutta miten voi päättää lempiruokansa, kun tykkää kaikesta?)

2. En koe olevani kovin naisellinen. Vaikka nautinkin jossain määrin kosmetiikasta ja vaatteista, koen ulkonäöstä huolehtimisen enemmänkin ulkoapäin tulevana velvollisuutena kuin nautintona. Tykkäsin kyllä meikata kun olin kaupassa töissä, mutta täällä Australiassa jaksan hädin tuskin laittaa ripsaria viikonloppuisin :-D

3. Olen kymmenen vuoden ajan halunnut opiskella saksaa, mutta siihen ei ole tarjoutunut tilaisuutta. :-( Etenkin kun yhtä lukuunottamatta kaikki tapaamani au pairit ovat saksalaisia, niin olisi kiva edes ymmärtää mistä porukassa keskustellaan...
4. En ole juonut yhtäkään kokonaista alkoholijuomaa, ennätys taitaa olla melkein kokonainen drinkki 18-vuotispäivänäni... Kaikki juomat maistuisivat paremmilta ilman alkoholia ja hiilihappoja! Enkä näe syytä, miksi joisin hampaat irvessä pahanmakuisia juomia, jotka eivät edes ole terveellisiä. :-D Muutenkin juon yleensä vain vettä, ja pidän vesilasia tai -pulloa aina mukanani.

5. Näin kuvan isästäni ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana, enkä edelleenkään tiedä hänestä juuri nimeä enempää. Joskus leikittelen ajatuksella, että etsisin isäni, mutta en tiedä, mitä hyötyä siitä loppupeleissä edes olisi. 

6. Mulle on paljon helpompaa kirjoittaa kuin puhua asioista. Etenkin vaikeiden tai tärkeiden asioiden kyseenollessa haluan pohtia tarkkaan, mitä ja miten asiat ilmaisen, ja kirjoittaessa on aikaa pohtia, kuinka sanansa asettelee. Puhuessani taas ne tärkeimmät sanat tuntuvat aina takertuvan kurkkuun enkä onnistu sanomaan sitä, mitä todella haluaisin. 
7. Haluaisin inttiin! Siitä on tullut pinttynyt mielihalu, jolle ei ole mitään rationaalista selitystä - tiedän, etten sopeutuisi armeijaelämään sitten ollenkaan. Kai mua jollain tavalla kiehtoisi kokeilla omia rajojaan, mutta toisaalta en jaksaisi heittää "hukkaan" puolikasta vuotta, kun näinä ikävuosina on niin paljon muutakin koettavaa.

8. Olen ollut aika paljon mukana seurakunnan toiminnassa riparilta alkaen - isosena eri leireillä, sopankeittäjänä, erilaisten tapahtumien talkoojoukoissa ja jopa seurakunnan bändissä... (En vieläkään tajua mitä tein siellä!) Tarkemmin ajatellen melkein jokainen ystävyyssuhteeni on jollain tavalla kytköksissä seurakuntaan, ja nimenomaan kivat ihmiset on se asia, joka on vetänyt sinne vuosi toisensa jälkeen. 
9. Nukahdan kuin pikkulapsi melkeinpä aina kun matkustan johonkin, jopa 10 minuutin automatkan aikana... Sen vuoksi en Aasiassa tainnut olla Iidalle parasta mahdollista matkaseuraa - nukahdin moottorin hurinaan ennen kuin lentokone oli edes ilmassa, ja myös bussimatkat käytin torkkuen ja kaiken päätteeksi unissani laulaen/kuorsaten/nojaillen Iidan olkapäähän. Awkward much...

10. Osaan nuolla mun kyynärpäätä! Harvemmin tosin tulee sille taidolle tarvetta... Sitä paitsi se ei edes taida olla niin tavatonta??

11. Näiden faktojen perusteella taidan vaikuttaa varsin rajoittuneelta ja hukassa olevalta tyypiltä. Niin ehkä olenkin. Haluaisin kuitenkin kehittyä ja oppia todella tuntemaan oman itseni, ja se oli yksi iso syy ulkomaille lähtöön. Ja voisin sanoa, että jossain määrin olen onnistunut!
MEDEIAN KYSYMYKSET
1. Onko vapaus valhetta? Miksi tai miksi ei?
Eipä sitten sen filosofisemmalla alotettu :-D Ei kai sitä koskaan voi olla täysin vapaa, sillä jokainen ihminen on osa jotakin suurempaa kokonaisuutta - perhettä, yhteiskuntaa - ja näin ollen omaa myös jonkinlaisia velvollisuuksia muita kohtaan. Ellei sitten tee kuten klassisessa esimerkissä ja muuta autiolle saarelle. 

2. Onko sinulla voimaeläintä? Jos on, mikä?
Eipä oikeastaan. Hiiristä olen tykännyt pienestä pitäen, mutta en tiedä siitä voimautumisesta sitten, kun sitä on lähinnä käytetty haukkumasanana mua kohtaan :D Ehkä olisi kivempaa omata enemmänkin kissojen luonteenpiirteitä!

3. Miltä näyttää tulevaisuus?
Meikäläisen lähitulevaisuus lupailee kevääksi vielä aupparihommia ja kesäksi paluuta Suomeen tuttuihin kuvioihin! Jos tässä kysyttiin enemmänkin jotain näkemystä vuoden 2040 maailmasta, niin en taida olla oikea henkilö vastaamaan...
4. Maaseutu vai kaupunki? Miksi?
13-vuotiaaksi asuin eri puolilla pääkaupunkiseutua ja muutin sitten maaseudulle, joten kokemusta on molemmista. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa! Maaseudulla rakastan omaa rauhaa - voi kuvata itseään ulkona itselaukaisimella tai rymytä metsässä virttyneissä vaatteissa törmäämättä kehenkään, jos niin haluaa - mutta toisaalta myös kaupungin tarjoama anonymiteetti on omalla tavallaan vapauttavaa. Lisäksi arvostan kaupungeissa toimivaa julkista liikennettä ja lähellä olevia palveluita. Omalla pikkupaikkakunnalla se, että tuntee jokaisen edes nimeltä, on välillä rasittavaa mutta toisaalta juuri sen vuoksi pidänkin siitä niin kovasti. Paras vaihtoehto mulle olisi ehkä asua niin, että palvelut ovat pyöräilymatkan päässä mutta kuitenkin sopivan syrjässä, jotta olisi myös omaa tilaa :D

5. Mikä oli suosikkielokuvasi lapsena?
Ei mulla tainnut olla varsinaista suosikkileffaa. Pokemon-leffoista pidin pienenä, ja myöhemmin 2000-luvun alun Disney-leffoja tuli suurkulutettua pikkuveljien takia! Esim. Lilo ja Stitch, Aarreplaneetta ja Karhuveljeni Koda olivat kärkikastia.
6. Millainen suhde sinulla on luontoon?
Nuorempana olin todella kiinnostunut luonnosta, ja vietin aika paljon aikaa metsissä ja luonto-oppaitsiin perehtyen. Vielä lukiossakin luin bilsaa ja kemiaa, ja vasta kakkosluokan lopussa päätin jättää luonnontieteet sikseen ja keskittyä yhteiskuntatieteiden kirjoittamiseen. Edelleen viihdyn luonnossa, vaikka metsä toimiikin lähinnä lenkkipaikkana! Ja Australian luontoon haluaisin tutustua lähemminkin, sillä se on niin omaleimainen ja iso osa koko maan imagoa. :-)

7. Mikä on suosikkivuodenaikasi? Miksi?
Kevät! Tarkemmin sanottuna loppukevät ja etenkin toukokuu. Keväästä tulen aina uskomattoman energiseksi - rakastan kirkasta ja ujosti lämmittävää aurinkoa, kesäsuunnitelmien punomista ja koulussa ollessa sitä viimeisten viikkojen rentoutta.

8. Voiko hulluus olla positiivinen asia? Miksi tai miksi ei?
Jos hulluus tarkoittaa tietynlaista ennakkoluulottomuutta, spontaaniutta ja luovuutta, sitä voisi sanoa positiiviseksi! Jos hulluudella sen sijaan tarkoitetaan jotain psykoosin kaltaista, niin siinä ei ole kyllä kamalasti juhlimista.
9. Millaista työtä et koskaan voisi tehdä?
Sellaista, joka perustuu epärehellisyyteen. Kokeiltiin pari vuotta sitten puhelinmyyntiä parin päivän ajan, mutta kyseisen firman moraalinen puoli tuntui sen verran hämärältä, että homma sai jäädä siihen. (Eikä puhelinmyynti itsessäänkään mitään herkkua ollut...)

10. Millaisia ihmisiä et voi sietää silmissäsi?
Lähtökohtaisesti siedän kaikkia ihmisiä, mutta on luonteenpiirteitä ja tapoja, joista en pidä. Ehkä eniten ärsyynnyn muiden ihmisten ylenkatsomisesta, töykeydestä ja itsekkäästä käytöksestä.

11. Minkä asian vuoksi olisit valmis menemään läpi tulen ja veden?
Aika paha kysymys! En koe olevani niin jääräpäinen ihminen, että jaksaisin taistella jonkun asian puolesta kovin pitkään. Ehkä oman paikkansa löytäminen tässä maailmassa on sellainen juttu, jonka suhteen en luovuta.

Huhhuh, siinäpä tuli asiaa kerrakseen! Onnittelut, jos joku jaksoi lukea loppuun asti... :-D Tuntuu että tulin paljastaneeksi itsestäni aika paljon tän postauksen myötä. Jos joku samaistui johonkin kohtaan, niin saa kertoa!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sandboarding!

En liene ainoa, joka penkkari- ja wanhojentanssikuvia katsellessaan hämmästeli ajan kulumista. Vastahan minäkin...! Sepä se. Vasta äskettäinhän itse tunsin haikeuden kouristavan mahanpohjaa, kun kaarsin rekan kyydissä pois lukion sisäpihalta. Tutut kasvot jäivät taakse ja tulevaisuus oli vasta karkeita hahmotelmia erilaisista mahdollisuuksista.
Ja nyt, vuotta myöhemmin, olen maapallon toisella puolella toteuttamassa yhtä niistä mahdollisuuksista. Aika tosiaan rientää - nyt, kun olen viimein alkanut sopeutua, neljännes Australian-ajastani on jo kulunut :-D Lisäksi vasta viime viikonloppuna tuli tehtyä ensimmäinen kunnon reissu, kun lähdettiin lauantaina pohjoiseen!
Tarkoituksenamme oli käydä katselemassa Pinnacles-muodostumia, kokeilla sandboardingia, chillailla rannalla ja piipahtaa luonnonpuistossa. No, hommassa kävi kuten täyteen ahdetuille suunnitelmille yleensä - loppujen lopuksi pysähdyttiin puistossa pällistelemässä kenguruita ja koalia, ja hiekkalautailusta tultuamme tajuttiin jo Pinnaclesin sulkeutuneen siltä päivää. Hups, no joku toinen kerta sitten!


Sandboarding osoittautui muuten aivan yhtä mahdottomaksi kuin miltä se ensi alkuun kuulostaakin. Itse sain laskettua mäen seisaaltaan alas kahdesti, ja silloinkin meno oli yhtä töksähtelevää kuin autokouluoppilaalla ensimmäisellä ajokerralla. (Ainakin jos allekirjoittaneesta puhutaan...) Istualtaan pääsi jo sentään vähän helpommin!
No, dyynit olivat makeat ja heijastelivat auringonvaloa sen verran hyvin, että naama helotti jälleen kerran iloisenpunaisena. Ihan kiva reissu tuli tehtyä! Toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi, sillä haluaisin ottaa tästä ajasta kaiken irti - ennen kuin jälleen katson taaksepäin ja totean viikkojen ja kuukausien kuluneen nopeammin kuin osasin aavistaakaan. 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kuvakuulumiset

(1&2) Mentiin auppareiden kanssa Perth Cityyn ja kävästiin King's Parkissa :-)
 (3) Leivoin yksi päivä keksejä lasten kanssa ja ei, kuorrutetta eivät levittäneet lapset vaan minä... Mitä leipomiseen tulee, teen ihan kamalan näköisiä luomuksia! Olisitte vaan nähneet mun tekemät "korvapuustit" :D
(4) Meillä oli yksi päivä yhteneväiset outfitit. Nuo mun farkkuhaalarit ovat muuten olleet viimeisen 2,5 vuoden aikana niin kovassa kulutuksessa, että kelasin uskaltautua hankkimaan uudetkin! Oikeastaan mulla on jo yhdet ehdokkaat kiikarissa, katsellaan nyt jonkin aikaa...
(5) Australia Dayn ilotulituksia (6) Taisi olla samaisen päivän aamupala? Valkoiset paahtoleivät hillolla eivät oikein nappaa, joten olen ottanut tavaksi keitellä omat kaurapuurot Thermomixissä. Hyvää tulee!
(7) Kerran otettiin yhteiskuvia (8) Maistoin ekaa kertaa meat pie:ta (oli hyvää) ja nautin sen epäaustralialaisittain oikein salaatin kera - ihan kuin se piirakka muka sen avulla muuttuisi jotenkin terveellisemmäksi :-D
(9) Ostin kynsilakan ja se on... oranssi??? Seuraava satsaus voisi olla kynsilakanpoistoaine. (10) Oli otettava kuva, kun kerrankin päällä oli jotain muutakin kuin banaanin, tomaattikastikkeen ja vauvan kuolan tahrima toppi. 
(11) Verestin Aasia-muistoja kokkaamalla paistettua riisiä kasvisten ja kanan kanssa. Hyvää oli ja vielä paremmalta maistui, kun kerrankin sai syödä ilman lapsia! (Ai jestas kuulostan ihan joltain kotiäidiltä - yksikin päivä hekottelin katketakseni Reasons My Son Is Crying -kuville...)
(12) Tarviiko jokaselle kuvalle kuvatekstin?
(13) Vietin pari tuntia Hillarysissa rannalla, ja oli kyllä makea paikka! (14) Makeaa oli myös tämä jäätelö. Mä olen niin pulassa tämän jatkuvan herkuttelun kanssa, en vaan osaa kieltäytyä tarjotuista herkuista!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Luang Prabang ja tuktuk-traumat

Joko tursuaa tällaiset kuvat korvista? Multa löytyi luonnoksista vielä yksi Aasia-postaus, nää kuvat on jo parin kuukauden takaa (jestas kun aika kuluu nopsaan!) Luang Prabangista Laosista.
Kuvissa esiintyvä vesiputous on Kuang Si, joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä keskustasta. Sinne päästäkseen oli otettava tuktuk-ja me päätettiin jo vähän reissusta rohkaistuneina kokeilla tinkimistä pääkadulla. No, yritys päättyi niin että saatiin aggressiivisia ja epätoivoisia tuktuk-kuskeja juoksemaan peräämme seuraavaan risteykseen asti... Hyviä tarjouksiahan sieltä lopulta tuli, mutta poistuttiin kauhistuneina paikalta ja hypättiin vähän rauhallisemman kuskin kyytiin. (Ja sekin vaihtoi paitaansa kolmesti ajomatkan aikana - mikä tuktuk-kuskeja riivaa??)

No, vesiputous itsessään oli hieno ja kävin siellä uimassakin! Loput kuvat on Phou Si -kukkulalta, jonne kivuttiin kuvaamaan vähän maisemia. :-) Nämä onkin varmaan viimeisimmät kuvat tältä erää sitten!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Jotain uutta, jotain kivaa ja jotain korallinpunaista


Asioita, joista pidän: uusi käsilaukku jonka kanssa tunnen itseni melkein aikuiseksi (hyvästi pyörän pinnojen väliin jäänyt olkalaukku), Cadburyn suklaa, korallinenpunainen ja pitsit vaatteissa sekä uusi pitsikorallitoppini, rusketus, viikonloppu ja tieto siitä että se jatkuu vielä huomenna, ilta yksin kotona. Tällä hetkellä fiilis on aika hyvä, toivottavasti muillakin! :-)