keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Loppukesän suunnitelmia

Huhhuh, miten tehokkaat kolme päivää mulla on takana! Oon ollut joka päivä aikaisin kirjastolla, luin kokonaisen tenttikirjan kolmessa päivässä ja tein vielä muistiinpanotkin, oon käynyt lenkillä ja ulkosalilla ja tiskasin viimein kaikki tiskit pois. Eihän noista uroteoista nyt kauhean pitkää listaa saanut aikaiseksi, mutta pakko silti antaa itselleni pienet pääntaputukset tästä hyvästä.


Mulla on jäänyt muutama postaus luonnoksiin muhimaan, ja nämäkin kuvat ovat toukokuulta Hirvensalosta, jossa vietettiin P-klubin kanssa kevään viimeistä tapahtumaa. Kohtahan haalarit saakin vetää taas jalkaan, sillä yliopiston alkuun on enää kuukausi! Ihan kiva päästä aloittamaan lukuvuosi viimeinkin vanhempana tieteenharjoittajana, nyt kun molemmat fuksivuodet ovat takanapäin.


Loppukesän ajanvietteenä mulla on pari poliittisen historian kurssia, mutta ajattelin oman jaksamisen takia pitää vielä pienen loman ennen syksyn tohinoiden käynnistymistä. Pitäisi myös varmaan tehdä joku bucket list kaikista niistä jutuista, joita haluaisin vielä kesän aikana ehtiä tekemään! Mulla on nimittäin pahana tapana jättää lähestulkoon kaikki asiat aina suunnitelmien asteelle, ellen oikeasti ota itseäni niskasta kiinni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vähän huonommin alkanut kesä

Heippa tosi pitkästä aikaa! Tällä viikolla tuli viimein sellainen tunne, että melkein pakahdun, jos en pääse taas jakamaan ajatuksiani johonkin. Tässä sitä siis taas ollaan!



Kesän aikana olen tehnyt niitä juttuja, joita viime postauksessa uhosinkin tekeväni: uinut, piirrellyt ja maalaillut ja lukenut oikein urakalla kirjoja. Samalla olen kuitenkin kamppaillut yksinäisyyden ja huonojen fiilisten kanssa, etenkin juhannuksen jälkeen, kun työtkin päättyivät. Kun ei koko päivään tai viikkoon ollut mitään sovittuja tapaamisia tai menoja, alkoivat sängystä nouseminen ja kotoa poistuminenkin tuntua aika merkityksettömiltä. Samaan aikaan takaraivossa jyskytti kuitenkin syyllisyys siitä, etteivät suunnittelemani kesäopinnot edenneet mihinkään.


Onneksi tällä viikolla oon viimeinkin löytänyt energian ja elämänilon, raahauduin kirjastoon hyvillä mielin, hoidin pitkään odottaneen kirjatentin pois alta ja olen muutenkin ollut samalla tavalla iloinen tai toiveikas kuin joskus muistan olleeni. Ehkä loppukesä menisi näissä paremmissa merkeissä, nyt kun pääsin vauhtiin!


Nyt alkaa myös olla sellainen tunne, että mulla on blogia varten sekä ideoita että myös energiaa niiden toteuttamiseen. Ehkäpä siis aktivoidun taas tälläkin saralla??? Ainakin kirppisjutuista, kirjoista ja yliopistoelämästä olisi kiva päästä taas puhumaan!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Mun kesä alkoi nyt!


Koska mun kesätyöt alkavat ensi viikolla, päätin että toinen opiskeluvuoteni on nyt päättynyt. Sen saldossa näkyy 96 suoritettua opintopistettä muttei yhtään valmista opintokokonaisuutta, yksi juostu puolimaraton, yksi Kiinan-matka, pari kolme järjestöhommaa ja yksi yliopistoblogi, monta hoitamatta jäänyttä kurssia ja asiaa ja hiljalleen palautuva mielenterveys. Ehkä ollaan hikisesti plussan puolella ja tähän on hyvä vetää raja toisen ja kolmannen vuoden opiskelijaminän välille. 


Tänäkään vuonna en päässyt töihin pankkiin tai suuryritykseen, mutta tärkeintä on että sain edes jotain töitä. Vaikka näissä postauksen kuvissa yliopiston seinä kannustaakin ajattelemaan, minä nautin siitä, että juhannukseen asti minun ei tarvitse ajatella. Ajattelin käyttää vapaa-aikani lukemiseen, luoviin harrastuksiin ja uimiseen, koska kesä ei ole kesä ilman niitä kolmea. 


Kävin muuten korjauttamassa mun pyörän, joka on ollut toimintakyvytön viime kesästä asti. Vitsit että tuntuu makeelta, kun paikasta toiseen pääsee taas silmänräpäyksessä! Pyöräily on jälleen laajentanut mun elämänpiiriä niin paljon, että eihän tässä mitään etelänmatkoja tarvitse - sen kun vain polkaisee Länsikeskuksen Etolaan, niin on samanlainen uutuudenviehätys kuin jossain Prahassa olisi.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kirjakorneri: Huominen on liian kaukana / Mielikuvituspoikaystävä

Syksyllä kirjojen lukeminen unohtui kokonaan, mutta nyt keväällä olen päässyt taas vauhtiin! Blogin puolella on siis odotettavissa vähän enemmänkin kirjapostauksia lähiaikoina. Tässä postauksessa esittelen kahden persoonallisen naiskirjailijan teokset, jotka käsittelevät toisistaan aika erilaisia aiheita!

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck)
Arvosana: 3½/5

Ngozi Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa on roikkunut lukulistallani ja kirjahyllyssäni jo useamman vuoden, mutta jostain syystä sen lukeminen on sakannut enkä ole päässyt siinä alkua pidemmälle. Tämän novellikokoelman lainasinkin vähän siinä toivossa, että saisin edes jonkin katsauksen kirjoittajan tyylistä ja aiheista.

Tämän kirjan perusteella  uskaltaisin antaa Ngozi Adichien tuotannolle mahdollisuuden. Huominen on liian kaukana käsittelee eri tavoin nigerialaisuutta, ja sitä peilataan monesti amerikkalaisuuden kautta. Novellista toiseen toistuvia teemoja ovat maasta- ja paluumuutot, kulttuurien yhteentörmäykset ja myös nigerialaisen kulttuurin murroskohdat. Ngozi Adichien teksti on tummasävyistä ja sujuvaa, jossain määrin uhmakastakin.

Aika monesti tykkään lukea tämänkaltaisia kirjoja, joissa pääsee uppoutumaan toiseen kulttuuriin ja lukemaan asioista, jotka ovat itselleni vielä vieraita. Tällöin tulee oppineeksi jotain sellaista, johon ei olisi muutoin perehtynyt: nytkin googlettelin innoissani Nigerian historiasta ja etnisyyksistä, joihin tuskin muutoin olisin perehtynyt. Novellit ovat suhteellisen nopealukuisia, joten jos kiinnostaa tutustua Ngozi Adichien tuotantoon ja Nigeriaan, tästä on helppo aloittaa!

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Arvosana: 2½/5

"Mulla on yksi kirja, josta saattaisit tykätä", ystäväni ilmoitti hänen luonaan vieraillessani ja haki Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän hyllystään. Sattumalta olin juuri samana päivänä lukenut tästä kirjasta ylistäviä somekommentteja, joten totta kai kirja oli otettava saman tien lukuun!

Rönkkönen on sinkkubloginsa myötä varmaan monelle some- ja blogimaailmassa seikkailleelle tullut jossain vaiheessa jo tutuksi, ja itsekin tiesin jo ennalta mihin varautua. Teksti on yhtä hersyvää ja brutaalilla tavalla hauskaa kuin blogissakin, mikä ei välttämättä miellytä kaikkia. Itse tykkäsin. Toisaalta yllätyin siitä, miten blogimainen tämä esikoisteos oli: kirjassa esiteltiin "havaintoja sinkkuelämästä", eikä siinä tuntunut olevan mitään vahvaa punaista lankaa. Aiheet pysyivät pitkälti deittailussa ja kaikessa siihen liittyvässä.

Mielikuvituspoikaystävän viehätys perustuu pitkälti siihen, että se onnistuu herättämään samaistumisen tunteita: Siis tää on kyllä niin totta, mä oon kans just tämmönen, tulin itsekin naurahtaneeksi monta kertaa. Välillä taas tuntui, että kirjan hauskuus perustuu siihen, että näistä asioista ei ole tapana puhua, ainakaan naisen suusta ja näin ronskeilla sanankäänteillä: Mielikuvituspoikaystävä on vähän kuin naisellinen versio Bukowskin Postitoimistosta, joka sekin nauratti pitkälti samoista syistä.

Vaikka kirja ei mikään elämää mullistava kokemus ollutkaan, lukisin mielelläni lisääkin Rönkkösen tekstiä! Olisi etenkin mielenkiintoista nähdä, taipuuko teksti samalla tavalla hersyvästi muistakin aiheista kuin niistä, joita häneltä olen jo ennestään tottunut lukemaan. Blogin mukaan uusi kirja on jossain vaiheessa tulossa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mun toka opiskelijavappu!

Tässä hieman jälkijunassa fiilistelyjä vappuaatolta!

Mun vappu sujui aika samoilla askelmerkeillä kuin viime vuonna, joskin vähän rauhallisemmissa merkeissä - mikä on ehkä vähän hassua siinä mielessä, että viime keväänä luin samaan aikaan pääsykokeisiinkin. Enimmäkseen olin vapputapahtumissa nakkihommissa, mikä oli mulle ihan fine. Vappuaattona oli totta kai mentävä ensin laitospuistoon boolille ja siitä Taidemuseonmäelle lakitettavaksi!


Perinteiden mukaisesti Lenin sai myös vappulookin ja pääsi esittelemään sitä parissakin turkulaismediassa. (Ja en kestä, tajusin just että mun ja Leninin vapputyyli vaaleine tukkineen ja punaisine huulipunineen on aika yksi yhteen!!)

Että semmonen vappu mulla! Harmi kyllä opiskeluvuosi ei päättynyt vappuun, vaan edessä on vielä monta tenttiä ja opiskeltavaa kurssia. Koitan kuitenkin pitää pääni kasassa ja raahautua kirjastoon opiskelemaan, vaikka välillä se vaatiikin vähän ylimääräistä tahdonvoimaa...

Ei muuta kuin jaksamista kaikille muillekin, jotka vielä painiskelevat opiskelujen kanssa!